Tekoäly lupaa meille paljon.
Se voi tehdä asioita nopeammin, käsitellä valtavia määriä tietoa ja vapauttaa ihmisen rutiineista. Parhaimmillaan se voi antaa ihmiselle takaisin aikaa siihen, missä ihminen on parhaimmillaan: ajatteluun, kohtaamiseen, luovuuteen ja päätöksentekoon.
Mutta tässä kohtaa kannattaa pysähtyä hetkeksi.
Mitä tapahtuu ihmiselle, jos annamme tekoälylle yhä enemmän niitä tehtäviä, joissa itse olemme aiemmin ajatelleet, arvioineet ja päättäneet? Aluksi muutos voi tuntua helpotukselta. Tekoäly kirjoittaa ensimmäisen version. Tiivistää pitkän tekstin. Etsii vaihtoehtoja. Analysoi aineistoa. Tekee laskelmia. Antaa vastauksen silloin, kun oma pää on jo täynnä. Siksi siihen on helppo alkaa luottaa.
Ihmisen osaaminen ei säily itsestään. Se kehittyy käyttämällä. Jos päätämme aina tekoälyn ehdotuksen perusteella, opimmeko enää itse arvioimaan vaihtoehtoja? Jos tekoäly kirjoittaa ensimmäisen version, harjoittelemmeko enää itse ajatuksen rakentamista? Jos se löytää meille vastauksen, osaammeko myöhemmin huomata, kun vastaus onkin väärä? Tässä on tekoälyn yksi kiinnostavimmista riskeistä. Tekoäly ei välttämättä vie ihmiseltä työtä. Se voi viedä ihmiseltä mahdollisuuden harjoittaa sitä osaamista, jota työssä tarvitaan.
Tekoäly voi tehdä työstä parempaa. Se voi poistaa turhaa hallinnollista työtä ja antaa ammattilaiselle enemmän aikaa ihmisille. Se voi auttaa hahmottamaan kokonaisuuksia, joiden käsittely yksin veisi kohtuuttomasti aikaa. Se voi antaa pienelle organisaatiolle sellaisia analysoinnin ja tiedon käsittelyn mahdollisuuksia, joihin sillä ei aikaisemmin olisi ollut resursseja. Tekoälyn kanssa ei oikeastaan ole kyse siitä, hyväksymmekö vai vastustammeko sitä.
Kyse on siitä, miten käytämme sitä niin, että ihminen ei katoa tehokkuuden alle. Työpaikalla tämä tarkoittaa myös luottamusta. Jos tekoälyä käytetään työntekijöiden seuraamiseen, arviointiin tai päätösten tekemiseen, ihminen ei välttämättä koe olevansa enää työnsä tekijä vaan järjestelmän arvioinnin kohde. Teknologia voi lisätä tehokkuutta, mutta samalla se voi vähentää kokemusta autonomiasta, luottamuksesta ja merkityksellisyydestä.
Tärkeimmiksi kysymykseksi työpaikalla nouseekin :
- Kenen ehdoilla tekoälyä organisaatiossa käytetään?
- Onko sen tarkoitus tehdä ihmisistä tehokkaampia?
- Vai tehdä ihmisistä tarpeettomia?
- Onko tarkoitus antaa ihmisille enemmän aikaa siihen, mikä on tärkeää?
- Vai täyttää vapautunut aika vielä suuremmalla määrällä työtä?
Tekoäly itsessään ei ratkaise näitä kysymyksiä. Ne ovat johtamisen kysymyksiä.
Hyvä tekoälyn hyödyntäminen ei tarkoita sitä, että ihminen siirretään päätöksenteon viimeiseksi hyväksyjäksi vain muodollisesti. Ihmisen pitää edelleen ymmärtää, arvioida ja tarvittaessa kyseenalaistaa tekoälyn tuottama tieto. Suurin riski ei ole se, että tekoäly tekee virheen. Suurin riski on se, ettei ihminen enää huomaa sitä.
Tekoälyn käyttöönotossa pitäisi puhua teknologian lisäksi ihmisestä; ihmisen osaamisen kehittämisestä, ajankäytöstä, päätöksenteosta sekä organisaation rakenteesta.
Tekoäly voi tehdä työstä tehokkaampaa. Meidän tehtävämme on kuitenkin varmistaa, että siitä tulee samalla myös ihmiselle parempaa.